Vanhus ja vaalitaulu

Se tapahtui viime kesänä.

Istuin iltabussissa. Taisin olla yksin. Ehkä siellä oli muutama muu. Olin matkalla kotiin.

Viimeisellä pysäkkivälillä ennen omaa pysäkkiäni kiinnitin huomiota kadulla seisovaan vanhaan mieheen. Hän seisoi vaalitaulun edessä. Tiedättehän, vaalien aikaan pystytettävät taulut, joissa on kaikkien puolueiden kaikkien ehdokkaiden kuva, nimi ja vaalinumero. Muistaakseni myös ammatti, arvo ja ehkä vaalilausekin.

Katsoin bussin ikkunasta vanhaa miestä, joka tarkkaavaisena tutki vaalitaulua. Liikkui hitaasti taululta toiselle. Käsissään kävelykeppi, selkä hieman kyyryssä. Lakki päässä, takki ja suorat housut. Yksin, pimeässä illassa.

Ja mietin demokratiaa.

Ja mietin sitä vanhaa miestä, joka tutki vaalitaulua. Etsien kenties tunnistettavaa kasvoa, kenties mielekästä hahmoa, jonka maailmankatsomusta hän arvosti. Kuinka vanhus pohti mielessään, kuinka hän äänestämällä voisi edistää demokratiaa ja rakentaa suomalaista yhteiskuntaa.

Vaikka hänen oma päivänsä oli tullut auringonlaskuunsa.