Vuosikymmen vaihtuu kahdeksan päivän päästä. Moni ei ole sitä kuitenkaan noteerannut. On puhuttu vain vuoden vaihtumisesta. Nähtävästi vuosikymmenet kuuluvat 1900-luvulle.
2000-luvulla ei enää erotella vuosikymmeniä, toisin kuin viime vuosisadalla. Ysäri, kasari ja sitä edeltäneet tarunhohtoiset, toisistaan poikenneet vuosikymmenet omistivat kaikki oman identiteettinsä. Keskinäiset erot olivat suuret.
Kun millenium koitti, vuosituhat vaihtui, alkoi kokonaan uusi aikakausi, jolloin eletään vain 2000-lukua.
Siitä huolimatta irrottakaamme kulunut vuosikymmen hetkeksi tästä vuosisadasta, tai -tuhannesta. Mistä kulunut vuosikymmen muistetaan?
Muutama ranskalainen viiva Suomen sekä maailman merkittävimmistä ilmiöistä 2000-luvulla.
- Suomeen valittiin ensimmäinen naispresidentti
- Yhdysvaltoihin valittiin ensimmäinen tummaihoinen presidentti
- George W. Bushin presidenttikausi, syyskuun 11. päivä ja sitä seuranneet sodat
- Kaakkois-Aasian tsunami 2004
- Finanssikriisi eli lama
- Internetin läpimurto, sosiaaliset mediat
Pikaisen mietinnän lopputulokset kuvastavat kulttuurin liberalisoitumista sekä teknologian kehitystä. Kuten kaikkiin muihinkin vuosikymmeniin, myös kuluneeseen kuuluu väistämättä suuria tragedioitakin sekä yhteiskunnallisia ongelmia.
Kohta vuosikymmen vaihtuu, mutta tulevan vuoden 2010 tapahtumat tuskin irrotetaan mitenkään kuluneen kymmenen vuoden tapahtumista. Elämme yhä samaa, uutta vuosituhatta.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
maanantai 21. joulukuuta 2009
Onko Muumipeikko homo?
Illallispöytä. Koko perhe koolla.
Muumipeikko on löytänyt merestä helmen, jonka hän antaa Muumimammalle.
”Laitan tämän helmen säilöön sinun varallesi”, mamma sanoo peikolle.
”Miksi?”
Muumimamma uskoo poikansa kohtaavan vielä ihastuksensa. Helmi kuuluisi hänelle.
”Tarkoitatko tyttöä?” Muumipeikko kysyy hämmentyneenä. ”Tytöt eivät kiinnosta minua.”
Aihe vaihtuu nopeasti.
Muumipeikon suorasukainen kommentti voitaisiin helposti tulkita kaapista tulemiseksi, mutta koska kyseessä on vasta lapsi, sen voi kuitata pelkällä poikamaisuuteen kuuluvalla vastakkaisen sukupuolen kieltämisellä.
Muumimaailman suuremmassa kontekstissa Muumipeikon lausahdus saa kuitenkin mielenkiintoisen vivahteen.
Piirroselokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti Muumipeikko lopulta kohtaa tytön, Niiskuneidin, johon hän ihastuu ja jolle hän lahjoittaa helmen. Alkaa suhde, joka tasapainoilee seurustelun ja läheisen ystävyyden välillä.
Usein Muumipeikon suhtautuminen Niiskuneitiin on kuitenkin vaivaantunutta. Niiskuneiti kaipaa romantiikkaa, haluaa leikkiä naimaparia, mistä Muumipeikko ei innostu. Olo on ahdistunut, eikä Muumipeikko vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta Niiskuneidistä. Enemmän hän haikailee parhaan ystävänsä, ihailemansa Nuuskamuikkusen perään.
Kun Nuuskamuikkunen lähtee talveksi kauas etelään, Muumipeikko puhkeaa kyyneliin. Ikävä on valtaisa. Muumipeikko haluaisi lähteä mukaan, roikkua muikkusessa kiinni, mutta yksinäisyyttä tarvitseva matkamies ei tähän suostu. Muumipeikko masentuu. Hän ei malta odottaa hetkeä, kun Nuuskamuikkunen palaa Muumilaaksoon.
Niiskuneitiä kohtaan Muumipeikko ei osoita lainkaan vastaavia tunteita. Muumipeikko ei vaikuta kiintyneen Niiskuneitiin, vaan päinvastoin Nuuskamuikkuseen. Seurustelu Niiskuneidin kanssa onkin pelkkä sosiaalisen paineen lopputulema?
Olisiko Muumipeikko... homo?
Nuuskamuikkuseen kiintymisen lisäksi Muumipeikon luonteeseen kuuluu stereotyyppisiä homon piirteitä. Muumipeikko on herkkä. Hän ikävöi, hän murehtii ja hän purskahtaa helposti itkuun. Klassista miehekkyyttä ei näy.
Olisiko Tove Jansson, tunnettu homoseksuaali, tehnyt taiteellisen uransa suurimmasta sankarista homon?
Se vaikuttaisi kovin luontevalta.
Tuntuisi melkein mahdottomalta, ettei kärkäs, omapäinen Jansson olisi luonut tarinaansa homoseksuaalia hahmoa. Samantien se voisi olla päähahmo, sadun sankari.
Teoria on yksinkertainen.
1940-luvulla luotu Muumipeikko olikin homo. Vaikka siihen aikaan ei saisi olla. Hänen oli pakko elää tytön kanssa, mutta samalla hän haaveili miehestä, jonka kanssa hän halusi viettää kaikki mahdolliset hetket. Homoseksuaalisuus ei ollut läpinäkyvää, mutta merkit olivat selvät. Kenties nuori Muumi ei ymmärtänyt olevansa homo? Herkkä sielu etsi omaa paikkaansa konservatiivisessa maailmassa. Aivan kuten Tovekin.
Muumipeikon tarina on päättynyt. Tove Jansson kuoli kahdeksan vuotta sitten. Homoseksuaalisuudelle ei saada koskaan varmistusta - suuntaan tai toiseen - eikä sillä ole merkitystäkään. Kyseessä on kuitenkin tutkimisen arvoinen seikka. Ainakin mielenkiintoinen, ottaen nimenomaan huomioon Janssonin oman taustan.
Mielenkiintoinen kuriositeetti on myös se, että Muumipeikon ääni piirretyissä, Rabbe Smedlund, on avoimesti kertonut olevansa homoseksuaali. Se tosin lienee sattumaa.
Ikävä. (kuva: YLE / Oy Moomin Characters Ltd)
Muumipeikko on löytänyt merestä helmen, jonka hän antaa Muumimammalle.
”Laitan tämän helmen säilöön sinun varallesi”, mamma sanoo peikolle.
”Miksi?”
Muumimamma uskoo poikansa kohtaavan vielä ihastuksensa. Helmi kuuluisi hänelle.
”Tarkoitatko tyttöä?” Muumipeikko kysyy hämmentyneenä. ”Tytöt eivät kiinnosta minua.”
Aihe vaihtuu nopeasti.
Muumipeikon suorasukainen kommentti voitaisiin helposti tulkita kaapista tulemiseksi, mutta koska kyseessä on vasta lapsi, sen voi kuitata pelkällä poikamaisuuteen kuuluvalla vastakkaisen sukupuolen kieltämisellä.
Muumimaailman suuremmassa kontekstissa Muumipeikon lausahdus saa kuitenkin mielenkiintoisen vivahteen.
Piirroselokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti Muumipeikko lopulta kohtaa tytön, Niiskuneidin, johon hän ihastuu ja jolle hän lahjoittaa helmen. Alkaa suhde, joka tasapainoilee seurustelun ja läheisen ystävyyden välillä.
Usein Muumipeikon suhtautuminen Niiskuneitiin on kuitenkin vaivaantunutta. Niiskuneiti kaipaa romantiikkaa, haluaa leikkiä naimaparia, mistä Muumipeikko ei innostu. Olo on ahdistunut, eikä Muumipeikko vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta Niiskuneidistä. Enemmän hän haikailee parhaan ystävänsä, ihailemansa Nuuskamuikkusen perään.
Kun Nuuskamuikkunen lähtee talveksi kauas etelään, Muumipeikko puhkeaa kyyneliin. Ikävä on valtaisa. Muumipeikko haluaisi lähteä mukaan, roikkua muikkusessa kiinni, mutta yksinäisyyttä tarvitseva matkamies ei tähän suostu. Muumipeikko masentuu. Hän ei malta odottaa hetkeä, kun Nuuskamuikkunen palaa Muumilaaksoon.
Niiskuneitiä kohtaan Muumipeikko ei osoita lainkaan vastaavia tunteita. Muumipeikko ei vaikuta kiintyneen Niiskuneitiin, vaan päinvastoin Nuuskamuikkuseen. Seurustelu Niiskuneidin kanssa onkin pelkkä sosiaalisen paineen lopputulema?
Olisiko Muumipeikko... homo?
Nuuskamuikkuseen kiintymisen lisäksi Muumipeikon luonteeseen kuuluu stereotyyppisiä homon piirteitä. Muumipeikko on herkkä. Hän ikävöi, hän murehtii ja hän purskahtaa helposti itkuun. Klassista miehekkyyttä ei näy.
Olisiko Tove Jansson, tunnettu homoseksuaali, tehnyt taiteellisen uransa suurimmasta sankarista homon?
Se vaikuttaisi kovin luontevalta.
Tuntuisi melkein mahdottomalta, ettei kärkäs, omapäinen Jansson olisi luonut tarinaansa homoseksuaalia hahmoa. Samantien se voisi olla päähahmo, sadun sankari.
Teoria on yksinkertainen.
1940-luvulla luotu Muumipeikko olikin homo. Vaikka siihen aikaan ei saisi olla. Hänen oli pakko elää tytön kanssa, mutta samalla hän haaveili miehestä, jonka kanssa hän halusi viettää kaikki mahdolliset hetket. Homoseksuaalisuus ei ollut läpinäkyvää, mutta merkit olivat selvät. Kenties nuori Muumi ei ymmärtänyt olevansa homo? Herkkä sielu etsi omaa paikkaansa konservatiivisessa maailmassa. Aivan kuten Tovekin.
Muumipeikon tarina on päättynyt. Tove Jansson kuoli kahdeksan vuotta sitten. Homoseksuaalisuudelle ei saada koskaan varmistusta - suuntaan tai toiseen - eikä sillä ole merkitystäkään. Kyseessä on kuitenkin tutkimisen arvoinen seikka. Ainakin mielenkiintoinen, ottaen nimenomaan huomioon Janssonin oman taustan.
Mielenkiintoinen kuriositeetti on myös se, että Muumipeikon ääni piirretyissä, Rabbe Smedlund, on avoimesti kertonut olevansa homoseksuaali. Se tosin lienee sattumaa.
Ikävä. (kuva: YLE / Oy Moomin Characters Ltd)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
