Irakilaisen kauppiaan Raadin, 55, mielestä Malmö alkaa muistuttaa liikaa Lähi-itää.
”Tämä oli parempi paikka 20 vuotta sitten, kun muutimme perheeni kanssa tänne”, hän huokaa. ”Malmö oli ennen eurooppalainen kaupunki.”
Viime vuonna rekisteröitiin yli 110 viharikosta. Niiden takana eivät olleet ruotsalaiset, vaan toistensa kimppuun käyneet ulkomaalaiset.
”Luulen, että Ruotsi muuttaa maahanmuuttopolitiikkaansa lähitulevaisuudessa”, Raad sanoo.
Aiemmin tänä vuonna Malmön muslimit hyökkäsivät juutalaisten kimppuun.
”Syynä oli Gazan sota”, sanoo Njamou, 30-vuotias kamerunilainen perheenisä.
Sekasorrosta uutisoitiin Yhdysvalloissa asti.
”Se oli kaaosta. Muslimit tuhosivat juutalaisten autoja, koteja ja yrityksiä”, Njamou kertoo. ”Juutalaiset yrittivät saada apua poliisilta, mutta poliisit eivät uskaltaneet auttaa, koska he pelkäsivät suututtavansa muslimit entistä pahemmin.”
Poliisi ei puuttunut tilanteeseen. Juutalaisten oli lähdettävä Malmöstä.
”Täällä ei ole enää juutalaisia”, Raad sanoo ja kohauttaa olkapäitään.
Folkets Parkin urheiluhalli täyttyy ihmisistä. Malmön kaupunki on asentanut seinälle suuren kuvaruudun. He näyttävät kaikki jalkapallon MM-lopputurnauksen ottelut. Oli ottelu mikä tahansa, paikalle saapuu molempien osapuolien kannattajia. Heistä löytyy poikkeuksetta kyseisten maiden kansalaisia.
He ovat kaikki muuttaneet Malmöhön – avoimen Ruotsin ensimmäiseen kaupunkiin etelästä tultaessa. Mutta perinteiset ruotsalaiset puuttuvat katukuvasta. Missä ovat sinisilmäiset pellavapäät?
Missä on ruotsalaisuus? Miksi ketään täällä ei kiinnosta kruununprinsessa Victorian häät?
Tilastot osoittavat, että samalla kun ulkomaalaisten väkiluku Malmössä kasvaa, on ruotsalaisten määrä kaventunut. He muuttavat Malmöstä muualle. Ruotsalaiset eivät halua muuttaa Malmöhön. Muuttovirta vie maaseudulta Göteborgiin ja Tukholmaan, mutta ei Malmöhön.
”Ei heitä voi syyttää”, sanoo Njamou. ”He pelkäävät.”
Mitä he pelkäävät?
”Sitä, että tulevaisuudessa oikeat ruotsalaiset katoavat. He pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, kun ulkomaalaiset tuovat tänne lisää kilpailua. He pelkäävät menettävänsä vaikutusvaltaansa, kun ulkomaalaisten osuus väestössä ja näin ollen demokraattisessa päätöksenteossa kasvaa”, hän luettelee.
Huolenaiheet ovat samat kuin suomalaisillakin maahanmuuttokriitikoilla, samat kuin paikallisväestöllä missä maassa tahansa. Njamou sanoo ymmärtävänsä ruotsalaisia.
Njamou tervehtii tuntemattomiakin ihmisiä kadulla. Etenkin muita tummaihoisia. Malmössä heitä riittää. Noin puolet kaupungin asukkaista on maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Kansallisuuksia on yli 170.
Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa voi tunnetusti kuvailla sanoin avoimet ovet, mutta miksi ulkomaalaiset ovat päätyneet nimenomaan Malmöhön?
”Se on hyvä kysymys”, Njamou hymyilee.
Hän on kotoisin Kamerunista. Valmistuttuaan yliopistosta hän lähti Tanskaan, josta hän muutti kaksi vuotta sitten Ruotsin puolelle Malmöön.
”Täällä on huomattavasti halvempaa. Täältä saan vaimoni kanssa 5000 kruunun (noin 500 euroa) kuukausivuokralla asunnon, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Kööpenhaminassa hinta olisi monta kertaa suurempi.”
Hänen Emile-vaimonsa on myös kamerunilainen.
He lähtivät kotimaastaan, koska heillä oli kunnianhimoa. Ilmainen koulutus innosti. He ovat asettuneet aloilleen Malmöhön. Kuusivuotias Teddy-poika puhuu vain ruotsia. Hän aloittaa syksyllä koulun, tavallisessa ruotsalaisessa koulussa.
Malmö on liitetty Euroopan mantereeseen. Vuonna 2000 valmistui kahdeksan kilometriä pitkä silta Malmöstä Kööpenhaminaan. Siltaa pitkin kulkee rautatie. Matka keskustasta keskustaan vie vain 35 minuuttia.
Silta on kohentanut Malmön taloutta, joka oli viime vuosisadan lopulla kuihtumassa.
”Moni malmöläinen käy töissä Kööpenhaminassa, ja koska he asuvat Malmössä, he tuovat Kööpenhaminassa ansaitsemansa rahat takaisin Malmöhön ja ruotsalaiselle yhteiskunnalle”, Njamou selvittää.
Hän on arkipäivät töissä malmöläisessä supermarketissa, viikonloppuisin hän käy siivoamassa kööpenhaminalaista lihakauppaa. Hän sanoo olevansa onnellinen, vaikka hän ei ole onnistunut hyödyntämään Tanskassa opiskelemaansa rakennusmestarin tutkintoa.
”Malmö on rikastunut sillan avulla. Kuvittele, että kaupunkimme on rakentamassa metroa.”
Silta avaa yhteyden Eurooppaan, ja se vaikuttaa siihen, miksi Malmössä asuu runsaasti ulkomaalaisia.
”Malmö on eurooppalaisen pääkaupungin eli Kööpenhaminan vieressä. Sieltä tulee ihmisiä”, sanoo Raad, joka on pitänyt 20 vuotta omaa elintarvikeliikettään Malmössä.
Irakilaiset ovat Malmön suurin ulkomaalaisryhmä, tanskalaiset ovat toisena.
Raad katselee hymyillen, kun kauppa käy. Hänen kaksi maanmiestään seisoo kassalla. He naputtelevat kassakonetta, luukku aukeaa, rahat sisään, vaihtorahat ulos. Kiitos. Elintarvikeliike on perheyritys.
Raad kertoo sotineensa Irakissa aiempina vuosikymmeninä, kun maa kävi taisteluita Irania vastaan.
”Ennen Saddamin [Hussein] aikaa”, hän korostaa.
Hän vaaransi henkensä isänmaansa puolesta
”Annoin Irakille kaikkeni, olin valmis vuodattamaan vertani”, Raad sanoo ja tekee kämmenellään viiltoliikkeen toiseen käsivarteensa. ”Mutta Irak ei antanut meille mitään”, hän harmittelee ja katsoo pitkään silmiin.
Siksi he muuttivat Ruotsiin. Hän sanoo olevansa perheineen onnellinen täällä.
”Ruotsalainen yhteiskunta auttoi meitä alusta alkaen. He antoivat meille mahdollisuuden perustaa tämän kaupan”, hän kiittelee. ”Ruotsi välittää meistä. Irak ei välittänyt.”
Ei ole mitään syytä palata Irakiin.
Malmössä asuu 10 000 irakilaista. Heidän välillään ei kuitenkaan ole samanlaista sidettä kuin esimerkiksi afrikkalaisilla.
”Syynä on uskonto. Me olemme ateisteja”, Raad sanoo perheestään. ”Emme voi olla tekemisissä uskovaisten irakilaisten kanssa.”
SASHA HUTTUNEN
MALMÖ
[Julkaisu lyhennettynä Maailman Kuvalehdessä 12/2010]
Njamou viihtyy monikulttuurisen Malmön kaduilla.
Raadin omistama elintarvikeliike on perheyritys.
