Kuinka tyypillistä, että intouduin hankkimaan kirjan käsiini vasta Salingerin kuoleman myötä. Miksi ihminen ei osaa kiinnostua toisesta kuin vasta silloin, kun tämä lähtee täältä pois? Samalla päätin tutustua muihinkin amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin, joten yöpöydällä odottavat seuraavana Mark Twainin The Adventures of Huckleberry Finn sekä Henry D. Thoreaun Walden. Kaikki alkuperäiskielellä englanniksi, kuten kuuluu.
Sattumalta tämän viikon South Parkissa käsiteltiin kriittisesti Salingerin teosta. Mikä saikin minut miettimään, miten ihmisen käy, kun hän aikaisessa vaihessa elämää luo jotakin, johon ihmiset samantien ihastuvat ja jota he jumaloivat vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Eivätkä he suostu kohdallasi puhumaan muusta kuin siitä yhdestä kauan aikaa sitten luodusta teoksesta. Miten ihminen kykenee silloin liikkumaan eteenpäin?
Salinger syntyi vuonna 1919, kirjoitti Siepparin ruispellossa 1951 ja kuoli 2010. Viimeiset 59 vuotta elämästään hän eli miehenä, joka kirjoitti sen klassikon. Ei ihme, että hän kyllästyi, kyynistyi ja erakoitui. Hän julkaisi viimeisen kirjoituksensa vuonna 1965 ja antoi viimeisen haastattelunsa 1980.
Moni nuorena tähdeksi syttynyt tuskastuu, kuin nuori vuorikiipeilijä, joka valloittaa maailman suurimman vuoren. Tavoite täytetty, unelma saavutettu. Seisot vuoren huipulla, käsissäsi kaikki maailman aika, etkä tiedä mitä teet. Patsastelet vain vuorella, hölmistyneenä. Mitä nyt? Mihin seuraavaksi? Et voi enää kiivetä korkeammalle.
Mietitäänpä modernia maailmaa.
Miten ihmeessä Miley Cyrus, 17, voi enää elää tavoitteellisesti, kun hän on 12-vuotiaasta asti ollut tähti? Miltä tuntuu, kun 20-vuotiaana huomaa, että suurimmat saavutukset ovat takana päin? Taas kerran, historiasta löytyy ikäviä tarinoita. Niihin liittyy masennus, lääkkeet, alkoholi, huumeet ja ennenaikainen kuolema.
Miten käy Britney Spearsin, joka on 28-vuotiaana tehnyt kaiken?
Aikainen menestys luo psykologisen haasteen. Mikäli siihen yhteen saavutukseen takertuu kiinni ja yrittää liitää sillä loppuelämän, epäonnistuu. Liian moni vatvoo menneisyydessä. Vaatii henkistä voimaa, jotta kykenee syntymään uudelleen, hengittämään ja liikkumaan eteenpäin. Salinger itse kykeni siirtymään tulevaan, mutta muu maailma roikkui kiinni Siepparissa. Se tuhosi suuren kynäniekan uran.
J. D. Salinger ja hänen merkkiteoksensa The Catcher in the Rye.
Anssi Kela -efekti.
VastaaPoista