Koirankopissa

19.10.2010

Journalisti on vallan vahtikoira, vanha viisaus opettaa. Tämä tulkinta on hieman vanhentunut, mutta se pitää edelleen paikkansa.

Politiikan toimittaja tarkkailee, että esimerkiksi pääministeri ei käytä valtaansa väärin. Mikäli pääministeri sortuu moraalittomaksi, on lehdistön kerrottava se kansalle.

Mikä on urheilutoimittajan tehtävä? Kuka on urheilutoimittajan vahdittavana?

Politiikan toimittajan on oltava kriittinen kansanedustajia kohtaan, sillä heillä on vastuu kansalaisille. He ovat päättäjiä. He ovat julkisessa virassa, joka vaikuttaa kansalaisiin.

Kuuluuko urheilutoimittajan kritisoida urheilijaa, mikäli hän ei menesty? Onko vaadittava voittoja? Huippusuorituksia on arvostettava, kuten kulttuurissakin, mutta miten on kritiikin laita? Vaikuttaako suomalainen urheilumenestys kansalaisten hyvinvointiin?

On arvioitu, että Suomen vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus edesauttoi toipumista lamasta. Se kohotti kansallista itsetuntoa - valheellisesti?

Urheilutoimittajat edustavat urheilukansaa. Jos valmentaja ei valmenna Suomea voittoon, on häntä kritisoitava. Voittoja on vaadittava. Tietysti kaikki pitää suhteuttaa odotusarvoihin. On oltava realistinen.

Mutta entäpä seurajoukkueet? Kuuluuko valtakunnallisen lehden kritisoida yksittäisen paikallisjoukkueen valmentajaa, jos hänen luotsaamansa joukkue häviää säännöllisesti? Miksi pitäisi?

Turun Palloseura on jääkiekon SM-liigassa viimeisenä. TPS:n päävalmentaja Heikki Leime on kerännyt kritiikkiä. Lehdistö on kyseenalaistanut hänen asemansa TPS:n päävalmentajana. Onko se journalismin tehtävä? Kuinka julkinen ja kansaa koskettava ammatti on ammattilaisliigan jääkiekkovalmentaja? Onko urheilujournalismi viihdettä?

Kuinka vakavaa on huippu-urheilu? Kuuluuko lehdistön kyseenalaistaa Heikki Leimeen työpaikka?

20.10.2010

TPS lähetti illalla tiedotteen: Heikki Leime on vapautettu tehtävistään. Se on kiertoilmaisu erottamiselle.

28.10.2010

Olen miettinyt, ja olen siinä (itsestään selvässä?) lopputuloksessa, että journalismin keskeinen tehtävä on kyseenalaistaminen. Ei ole erityistä journalismia, jos journalisti vain toistelee auktoriteettien (kuten Heikki Leimeen) sanomisia. Ne sanomiset pitää kyseenalaistaa. Median on kysyttävä valmentajalta (kuten se Leimeeltä kysyikin), miksi joukkue hävisi, miksi se hävisi 13 kertaa. Jos toimittaja ei saa mielestään pätevää vastausta, on kysyttävä lisää. On kyseenalaistettava.

Mikäli valmentaja ei anna vastauksia, hänen julkikuvansa murenee, kannattajat (joiden rahoilla ostetaan kausikortteja ja oheistuotteita, jotka puolestaan rahoittavat seuran toiminnan) eivät enää käy otteluissa, jääkiekko-organisaation talous (ja julkikuva) kärsii ja se päätyy erottamaan valmentajan. Journalismin tehtävä tässä yhtälössä on kyseenalaistaa, esittää kysymyksiä kansalaisten ja kannattajien puolesta. Journalismi ei erota ketään, luulisin.

Siksi uskon, että urheilutoimittaja ei varsinaisesti vahdi ketään (paitsi pitää silmänsä auki urheilumaailman epäoikeudenmukaisuudelle ja moraalittomuudelle), vaan sen varsinainen tehtävä on kyseenalaistaa, selvittää syitä - ja salaa toivoa suomalaisten menestystä.