- Wikipedia
Aika on absoluuttinen, se on looginen, se on sama kaikille kaikkialla. Aikaa ei voi petkuttaa. Ihminen voi tuhota luonnon, mutta ei aikaa.
Siksi aika on mielenkiintoinen.
Haastattelin taannoin erotuomaria, joka oli 30 vuotta sitten tuomarina Lake Placidin talviolympialaisten jääkiekon ratkaisuottelussa Yhdysvallat vastaan Neuvostoliitto. Urheilua seuraavat tietävät, että USA:n college-nuorista koottu amatööriryhmä kukisti Neuvostoliiton ammattilaistähdet sensaatiomaisesti - ja voitti lopulta historiallisen olympiakullan. Mutta harvaa muistaa, että ottelulla oli suomalainen päätuomari, Karl-Gustav Kaisla.
Haastatteluun valmistautuessani katsoin YouTubesta videopätkiä tuosta ottelusta, joka tunnetaan nimellä Miracle on Ice. Sumuisella filmillä näkyi, kuinka valkopaitaisten yhdysvaltalaisten ja punapaitaisten neuvostoliittolaisten seassa luisteli mustavalkoraitaiseen erotuomarin paitaan pukeutunut tuomari Kaisla, 36.
Kuinka etäiseltä tuo vuosi 1980 tuntuikaan. Etenkin kun en ollut silloin vielä lähelläkään syntymää. Synnyin 1988.
Nyt, aurinkoisena toukokuun arkipäivänä, vuonna 2010 tapasin Kaislan, 66, ensimmäistä kertaa. Kohtaamispaikkana oli Helsingin vanha jäähalli. Iltalehden lähettämä valokuvaaja otti Kaislasta kuvia, ja sen jälkeen haastattelin häntä tunnin. Mustaan pikkutakkiin ja punaiseen kravattiin pukeutunut herrasmies muisteli mielellään menneitä, hänen huumorinsa leikkasi ja hän kertoi yksityiskohtaisesti monia huvittavia tarinoita.
Kuinka kiehtovaa. Aika. Vastapäätäni istuva mies oli 30 vuotta sitten maailman keskipisteessä, kun minä en vielä ollut täällä, ja tänään hän muisteli kanssani tuota päivää.
Aika liikkuu.
Erotuomari Karl-Gustav Kaisla monta vuosikymmentä sitten. (kuva: Jääkiekkomuseo)
Eläkeläinen Karl-Gustav Kaisla haastateltavani vuonna 2010. (kuva: Juha Rahkonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti